Alusta asti ihminen on elänyt harmoniassa luonnon ja sen resurssien kanssa. Luonto on tyydyttänyt kaikki hänen tarpeensa. Eläinten maailma on antanut lihaa ja nahkaa. Kasvien maailma on ruokkinut ihmisiä, ja kiitos niiden ainutlaatuisten ominaisuuuksien, myös värjännyt eläinten nahan.

• Monet heimorituaalit koostuivat eläimen nahkaan pukeutumisesta, 'toiseen ihoon' astumisesta.
• Intiaanit pitivät päällään biisoninnahkoja, koska he uskoivat, että tekemällä niin he saisivat niiden voiman, rohkeuden ja vahvuuden!
• Keltit tekivät veneitä nahasta - veneitä, jotka pystyivät kohtaamaan meren aallot.
• Vankkaa ja paksua nupeilla koristeltua nahkaa käytettiin haarniskana.
• Radiestesian mukaan nahka on materiaali, joka tutkitusti imee haitallista säteilyä.
• Niinkin aikaisin, kun 10. vuosisadalla ihmiset pitivät nahkaa valuuttana, jopa virallisissa kansainvälisissä asiakirjoissa. Vuoteen 1136 yltävien Paavin asiakirjojen mukaan nahkaa käytettiin kirkon kymmenysten maksamiseen. Vuotienpalat olivat niin arvokkaita, mutta myös yleisiä, että niistä tuli valuutta. Nahkaa ja pellavaa käytettiin muiden hyveiden maksamiseksi.
• On vaikeaa vastustaa mielikuvaa siitä, että mikään ei ole muuttunut kaupankäynnissä tuhansiin vuosiin. Esimerkiksi, kun egyptiläiset asettivat kauppasaarron papyruksen tarjontaan Pergamonin kuningaskuntaan toisella vuosisadalla ekr., Pergamonilaiset keksivät pergamentin - sileän ja kestävän kirjoittamiseen tarkoitetun nahan.

Jaloin nahka on se, joka on tehty samoilla aineilla, joita on käytetty jo vuosisatojen ajan. Kyseessä on kasviparkki. Se tarkoittaa, että käytämme kasviperäistä parkkia. Sellainen nahka on lahja sekä kasveilta että eläimiltä.

Raakanahka voi olla jopa 1cm paksu. Nahan ulkokerros, jota kosketamme kun kättelemme, on nahan vahvin osa. Niin paksvuota voidaan leikata 2 tai 3 osaan, siten tuottaen 2 tai 3 nahkaa. Vain yhdessä niistä on kuitenkin vahva rakeisuus.

Nahan halkaisemisen kälkeen jäljelläolevia nahkakerroksia kutsutaan haljaksiksi. Nahoilla ei ole omaa rakeisuutta, mutta ne ovat tarpeeksi vahvoja siihen, että niistä tehdään vankkoja tuotteita.

Mokkanahat ovat nahkoja, joissa rakeisuus on poistettu ja pinta on kiillotettu

Nupukki on rakeinen nahka, jonka rakeisuutta on kiillotettu hienovaraisesti säämiskäefektin luomiseksi. Se ei ole kuitenkaan täysin rakeeton, joka antaa nahalle sen vahvuuden.

Jauhetuista nahkajätteistä tehtyjä bonded-nahkoja on myös olemassa. Nämä nahat ovat yhtä heikkoja kuin paperi.

Pidämme siitä, että meidät ympäröidään ystävällisillä, käytännöllisillä, ja eleganteilla tavaroilla. Pidämme erottumisesta tavaroilla, joita muilla ei ole. Tavarat, jotka ympäröivät meitä, määrittelevät meidät ihmisinä. Tavaroiden maailma ympärillämme on 'toinen ihomme', jota jokainen meistä käyttää. Poikkeuksetta.

On vain yksi alkuperäinen Picasso-maalaus. Samoin on aidon nahan laita - vain yksi voi olla uniikki.

Jokainen nahka on luonnon luoma taideteos. Luonto muovaa jokaisen nahan eri tavalla. Nahassa näkyvät rypyt ovat eläimen meille antama allekirjoitus, kuin sormenjälkien viivat (voit verrata sellaisia ryppyjä esimerkiksi kämmenesi sisäpuolen kanssa). Se on todiste absoluuttisesta autenttisuudesta ja ainutlaatuisuudesta. Toinen todiste nahan autenttisuudesta on eläimen elämäntapa. Kun härkä meni aidan yli, sitä puri ötökkä, tai vain kamppaili saadakseen lehmän, arpi tai haava muodostui sen nahkaan, siten tallentaen osan sen historiasta tälle nahkaiselle kartalle.

Luonnollisia ominaisuuksia ei voida luoda nahkaimitaatioilla. Siitä huolimatta, kun nahkaa leikataan, yritämme ohittaa suuremmat merkit, mikä vaatii taidokasta leikkaamista. Sen tuloksena, suuremmat elementit eivät mahdu nahan jälkien väliin. Tämä vaikuttaa tuotteen hintaan.

Nahkatuotteiden tuottamiseen käytetyt nahat ovat noin 2 mm paksuisia. Sellainen nahka täytyy jatkoprosessoida, jotta siitä saadaan tarvittavan paksu ja muotoiltu - sitä halkaistaan, ohennetaan, leimataan, piirretään, painetaan, maalataan, muotoillaan, loitsitaan... Mutta se on käsityöläistemme salaisuus.